Venlan kirja-arviot


Toukan tet-harjoittelija Venla Westerlund kirjoitti arviot kolmesta lastenromaanista

Eino ja suuri possukysymys

Antti Nylénin kirjoittama ja Ilja Karsikkaan kuvittama Eino ja suuri possukysymys (Otava) tuovat modernin tuulahduksen lastenkirjojen maailmaan. Raikkaat kuvitukset ja ajankohtainen ympäristö sekä hahmot toimivat loistavasti yhteen.

Seitsemänvuotias Eino saa syntymäpäivälahjakseen possun nimeltä Pulla, jonka viisaiden sanojen ansiosta Eino alkaa miettiä syömisen ihmeellisyyksiä. Mikä muka tekee possusta syötävää mutta kissasta ei? Parhaan ystävänsä isosiskon kautta hän myös tutustuu vegaaniseen elämäntapaan, joka vaikuttaa aluksi kummalliselta mutta lopulta aivan järkeenkäyvältä.

Nylénin ainutlaatuinen mielikuvitus on saanut tärkeän ja ajankohtaisen aiheen muunnettua lapsille suunnattuun muotoon. Kirja haastaa sopivasti kaikista pienimpiäkin lukijoita miettimään omien tekojensa vaikutusta, syömistään ja mitä oikeastaan syödään.

Tarinan kerronta ja hahmot ovat moderneja, ja jokaisella on omanlaisensa persoona. Esimerkiksi Einon yksinhuoltajaisä sekä outo Vihtori-eno ovat harvinaisia mutta laadukkaita hahmoja, jotka sopivat täydellisesti Nylénin luomaan kertomukseen.

Lumi Azharian yllä

Kaksi tyttöä karkaavat luokan lasketteluretkeltä metsän raunioiden kautta omaan mielikuvitusmaailmaansa, Azhariaan. Siellä he kokevat mitä ihmeellisimmän seikkailun.

Minna Lindebergin Lumi Azharian yllä (Teos) on mielikuvituksella kirjoitettu tarina ystävyyden voimakkuudesta mutta myös sen hauraudesta sekä haavoittuvuudesta. Aihe ei sinänsä ole uusi tai poikkeava, mutta kirjan sisältö on ajateltu loppuun. Nykypäivään perustuva lyhyt ja runollinen romaani on vakava ja todenmukainen, mutta se sisältää myös mukaansa tempaisevan nuorten tyttöjen mielikuvitusmaailman.

Uskon, että lasten ja nuorten on helppo samaistua näihin kahteen päähenkilöön ja heidän tilanteeseensa. Runollisuutensa vuoksi kirja ei välttämättä ole niin selkokielinen kuin muut vastaavat lastenkirjat, ja täten se saattaa olla hieman epäselvä nuorimmille lukijoille tai kuuntelijoille.

Kuvittaja Jenny Lucander on loihtinut kirjan kanteen ja sivuille herkät ja kauniit kuvitukset, jotka sopivat kirjan teemaan niin värimaailmaltaan kuin tyyliltään.

Kurnivamahainen kissa

Magdaleena Hain kirjoittama Kurnivamahainen kissa (Karisto) on opettavainen ja hauska tarina ahneudesta, sen aiheuttamasta haitasta sekä luottamuksesta.

Kirjan juoni perustuu pikkiriikkisen tytön ja valtavan kurnivamahaisen kissan välille syntyvään ystävyyteen. Kissa on mahansa murinan pakottamana syönyt kokonaisen maailman aivan tyhjilleen. Linnut, veden, laivat, tähdet ja kylät ovat nyt loukussa kissan vatsassa. Mikä mahtaa aiheuttaa kissan yhä kasvavan nälän?

Sadun keskeisinä aiheina ovat maailmaa juuri tälläkin hetkellä vaivaavat kuivuus ja nälänhätä. Kirja tuo hyvin esille aiheen, joista pitää puhua lasten kanssa. Vaikka kuivuutta tai nälänhätää ei Suomessa tällä hetkellä olekaan, on lapsen tärkeää tietää ja keskustella siitä, ettei kaikissa maissa asiat ole samalla tavalla kuin Suomessa.

Kerronta oli tarinassa juuri sopivan jännittävää ja yllätyksellistä. Vaikka aihe on osittain taas erittäin perinteinen lastenkirjalle, mukana on myös tuulahduksia oikeasta maailmasta. Juoni sekä hahmot ovat yksilöllisiä ja sopivat Hain luomaan fantasiamaailmaan.

Teemu Juhanin omaperäiset ja vahvat mustavalkoiset kuvitukset nostavat tunnelman huippuun ja viimeistelevät kirjan.