Rohkeita kuvakirja-avauksia Kariston kilpailussa


Kariston kuvakirjatekstikilpailun kärkeä: kilpailun voittanut Johanna Venho (keskellä) sekä kunniamaininnan saaneet Katri Tapola (vas.) ja Hertta Vierula (oik.). Kolmas kunniamaininnan saanut Johanna Hulkko oli estynyt tulemasta tilaisuuteen. Kuva: Sirja Kunelius/ Karisto

Päivi Heikkilä-Halttunen

Perjantaina julkistettiin Hämeenlinnassa lasten taidefestivaali Hippaloiden yhteydessä Kariston kuvakirjatekstikilpailun voittaja ja kunniamaininnan saaneet tekijät. Kilpailun teemana oli rohkeus.

Minulla oli iso ilo olla mukana raadissa kirjailija Anneli Kannon, kuvittaja Matti Pikkujämsän sekä Kariston lasten- ja nuortenkirjojen kustannuspäällikön Sirja Kuneliuksen kanssa.

Johanna Venhon Amir alkaa kirjoittaa ylsi voittajaksi 813 tekstin joukosta.

Ohessa raadin perustelut:

Voittajateksti avaa arkisen tapahtuman kautta suuren aiheen, maahanmuuttajalapsen lähes ylivoimaisen raskaan kaksoisurakan: on sopeuduttava uuteen elämään, otettava haltuun tuntematon kieli ja kulttuuri ja samaan aikaan voitettava lähtömaan ja pakomatkan aiheuttamat sielun vammat. 

Tekstissä ovat kaikki osatekijät kohdallaan: idea on hieno, tarina kulkee käänteikkäästi ja koskettavasti, henkilöhahmoista syntyy selkeä mielikuva, ja kieli on konstailematonta mutta runollista. Tarina on poikkeuksellinen myös siksi, että se puhuttelee monen ikäisiä, alakouluikäisistä teineihin.

Kunniamaininnan sai kolme tekstiä ja tekijää:  

Johanna Hulkko: Ihana Maija

Ihana Maija on sympaattinen arkitarina kotihoidosta päiväkotiin siirtyvästä pikkutytöstä. Maija rakastaa hyönteisiä. Hänellä on vilkas mielikuvitus, ja välillä hän näkee myös ihmiset hyönteisinä.  

Tarinan keskiössä on äidin ja tyttären neuvolakäynti, joka jännittää enemmän äitiä kuin mittausten ja arvioinnin kohteena olevaa Maijaa. Jäntevästä ja pelkistetystä käsikirjoituksesta löytyy monta tärkeää ja ajankohtaista teemaa, jotka lomittuvat jopa ällistyttävän luontevasti toisiinsa. Rakastavat vanhemmat tukevat pienieleisesti mutta johdonmukaisesti tyttären itsetuntoa. 

Tarina jättää myös kuvitukselle mukavasti haastetta ja erilaisia tulkintavaihtoehtoja.

 Katri Tapola: Enkeliauto ajaa ohi

Suloinen, lyhyistä episodeista koostuva teksti on taaperon yhdenpäivänromaani, jossa herätään, syödään aamupalaa, lähdetään ulos, kiukutellaan pukemisesta ja syömisestä, tarkkaillaan kaivinkoneita, saadaan uhmakohtauksia, pelätään äidin katoamista ja nukahdetaan onnen tunteeseen, sillä pieni kertoja tietää olevansa äidin oma poika.

Minä-kerronta tavoittaa herkästi pienen lapsen havainnot ja ajattelun, kun maailmaa vasta otetaan haltuun eikä kokemus sitä jäsennä. Mikään ei ole tavanomaista, vaan kaikki on uutta, taianomaista ja mahdollista. 

 Hertta Vierula: Hännänkääntötemppu

Sannalla on salaisuus: hänelle kasvaa häntä. Väkevässä tarinassa on kaikuja manga-kulttuurista. Se tutkii ihmisen ja eläimen välistä suhdetta ja ihmisen eläimellisiä puolia. Samalla teksti kertoo mielikuvituksen voimasta ja kodin turvallisuuden merkityksestä. 

 Mystinen, ajatuksia herättävä tarina olisi kaikessa visuaalisuudessaan ja tulkinnanvaraisuudessaan kuvittajalle huima haaste! 

***

Yleensä saan nauttia kritiikkona ja tutkijana valmiista lopputuloksesta, jossa parhaimmillaan kaikki osa-alueet – asiantunteva kustannustoimittaminen, jäntevä teksti ja taidokas, tekstin kanssa seurusteleva  kuvitus – ovat loksahtaneet kohdilleen.

Kirjoituskilpailun tuomarina toimiminen antoi aavistuksen kustannustoimittamisen arjesta: kuinka tunnistaa mahdollisesti vielä umpullaan olevasta tekstistä sen kirkas ydin, joka yhdessä kuvituksen kanssa luo eheän kokonaistaideteoksen.

Kilpailun määräajan mentyä umpeen toukokuussa järjestimme leikkimielisen kisan siitä, kuinka monta käsikirjoitusta kilpailuun osallistuu. Veikkasin itse 700, muut raadin jäsenet olivat arvaustensa kanssa huomattavasti vaatimattomampia.

Kariston lasten- ja nuortenkirjojen kustannuspäällikkö Sirja Kunelius seuloi raadin luettavaksi yli 800:n tekstin joukosta 40  finalistitekstiä.

Tekstien maksimimitaksi ilmoitettiin kirjoituskilpakutsussa 10 000 merkkiä, mutta lupa annettiin myös huomattavasti lyhyempään ilmaisuun.

Ehdotin kilpailukutsun muotoilun yhteydessä, että kuvakirjatarinan kohderyhmäksi lisätään myös varhaisnuoret. Koin, että juuri tämänlaatuiset,  kaikille avoimet kuvakirjakilpailut tarjoavat hyvän tilaisuuden muokata yleistä käsitystä kuvakirjan ikärajoista.

Visuaalisuus – kuvan varassa kertominen –  on lisääntymässä jo nuortenkirjallisuudessakin. Maahanmuuttajien lisäksi myös entistä useammat kantasuomalaiset lapset, joilla on lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä vaikeuksia tai vastahankaisuutta, tarvitsevat nykyisin heille paremmin räätälöityä luettavaa. Siksi kuvakirjaa tai runsaasti kuvitettua tarinaa ei enää kannata rajata vain pienten lasten herkuksi.

***

Kilpailun teemaksi valittu rohkeus toteutui teksteissä eri tavoin.

Omien pelkojen työstäminen ja itsensä voittaminen oli usean tekstin aiheena. Rohkeus näkyi myös aiheiden kirjossa: rankkoja aiheita löytyi paljon. Hämmästyttävän moni kärkipään teksteistä käsitteli lapsiperheen arjen kipupisteitä: äidin väsymystä, perhedynamiikan kriisiytymistä ja läheisen kuolemaa.

Muutamia kuvakirjojen tabujakin kumottiin: lapsen kuolema, transsukupuolisuus tai konstailematon suhde omaan kehoonsa yleisemmällä tasolla olivat esillä yksittäisissä teksteissä. Yhdessä kärjen tuntumaan sijoittuneessa tekstissä oli  keskushenkilönä down-poika, joka etsi paikkaansa kaveriporukan jäsenenä.

Kerrontaan liittyvää rohkeutta tai omintakeisuutta esiintyi jonkin verran.

Kiinnitin huomiota minä-muotoisen kerronnan runsauteen. Itse koen sen kuvakirjatekstissä melko haastavana. Minä-kerrontaa voi pitää harrastajakirjoittajalle tyypillisenä ratkaisuna, mutta kenties se yleistyy kerrontatekniikkana, kun halutaan päästä todella syvälle lapsen tunnesyövereihin.

Kriitikkona ja lastenkirjatutkijana huomaan usein, että niin kutsuttu ajan henki näkyy lähes samanaikaisesti useammassa lastenkirjassa. Perustelen tätä ilmiötä kirjailijoiden ja kuvittajien herkkävaistoisuudella aistia yhteiskunnallista todellisuutta, ja sattumien summana tietyt ilmiöt ovat äkkiä useamman kirjan aiheena.

Perhedynamiikan lisäksi kirjoituskilpailussa oli useampi maahanmuuttajalapsen näkökulmaa tai pakolaislapsen ja suomalaisen lapsen ystävyyttä käsittelevä teksti.   

Ajan hengen osalta Johanna Venhon käsikirjoitusta Amir alkaa kirjoittaa voi  pitää suoranaisena tilaustyönä. Suomessa ei aiemmin ole kuvakirjoissa  annettu maahanmuuttajapojalle omaa ääntä ja näkökulmaa.

Kun tekstin kirjoittaja paljastui raadin viimeisessä kokouksessa, tiesin heti, että elämyksellinen tarina on ammentanut aineksia myös tosielämästä. Johanna Venho kiersi viime vuonna Runomatka-hankkeessa espoolaisissa kouluissa järjestäen runopajoja kakkosluokille,  joissa on paljon maahanmuuttajalapsia.

Kiinnostavan ajankohtainen teksti on myös Johanna Hulkon Ihana Maija, jonka teemat liittyvät yhteiskunnan luomiin ulkonäköpaineisiin ja huoleen lasten liikalihavuudesta.  Taidokkaasti rakennettu teksti itsessään ei kuitenkaan  paljasta keskushenkilön ulkonäköä, eli sitä, onko runsasmuotoisen äidin huoli lapsen neuvolatarkastuksen käyrillä pysymisestä edes aiheellinen.   

Äskettäin kuulin sattumalta, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkija Mia Österlundia kiinnostavat juuri nyt kuvakirjojen pulskat äitihahmot. Ilahduttavan virkeästi lastenkirjatarjontaa seuraavat tutkijat nostavat nykyisin poikkeuksellisen nopeasti nämä kiinnostavat aiheet myös tutkimustensa kohteeksi.   

Katri Tapolan Enkeliauto ajaa ohi kertoo niukasta muodostaan huolimatta paljon myös rivien välissä. Tekstin voisi kuvittaa taaperoikäisen katselukirjaksi mutta myös vanhemmalle,  leikki-ikäiselle lapselle elämyksellisesti tunteita kuvaavaksi arkitarinaksi.

***

Hieman yli 800 tekstin joukosta neljän kärkeen seuloutui Kariston kisassa ainoastaan yksi entuudestaan tuntematon tekijä, Lääkäri-lehdessä toimittajana työskentelevä Hertta Vierula. Tosin hänelläkin on sijoituksia  aiemmissa  kirjoituskilpailuissa, esimerkiksi Turun Science Fiction -seuran Nova 2015 -kisassa. 

Kokeneiden tekijöiden ja uusien tulokkaiden suhdeluku vastaa kustannusmaailman arkista tilastoa. Toivottavasti menestys kuvakirjakilpailussa kannustaa omaäänistä Vierulaa eteenpäin.

Vierulan Hännänkääntötemppu viehätti mystisellä tunnelmallaan. Sanna-tytön intiimit tunteet välittyvät todella vahvoina tekstissä, jossa mielikuvitus ja arki kietoutuvat yhteen.

Moni raadin lukemista 40 tekstistä sopisi mainiosti selkokirjaksi. Lapsille ja varhaisnuorille   suunnattuja selkotekstejä kaivataan monelle foorumille. Kustantaja  on luvannut olla yhteydessä useampaankin kilpailuun osallistujaan ja kannustaa tarjoamaan tekstejä selkokirjoja julkaiseville kustantamoille.

Johanna Venhon teksti saa kuvittajakseen  sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseisen. Kuvakirja ilmestyy ensi vuoden maaliskuussa. Myös kuvittajan valinnassa voi nähdä kilpailun teemaan liittyvää rohkeutta: ensimmäisen lastenkirjakuvituksensa tekevä Moisseinen ei varmasti tyydy perinteisiin kuvitusratkaisuihin ja toivon myös, että Moisseisen tyyli tulee vetoamaan ala- ja yläkouluikäisiin lapsiin ja nuoriin. Parhaimmillaan Venhon ja Moisseisen kuvakirja tulee rohkeasti laventamaan kuvakirjan kohderyhmää Suomessa  – yhtenä pioneeriteoksena, näin rohkenen toivoa.

Päivi Heikkilä-Halttunen on lastenkirjakriitikko, tutkija, tietokirjailija ja kouluttaja, joka kirjoittaa Lastenkirjahylly-blogia.