Puhetta kirjoista – lapsille


Leena Virtanen

Toukka järjesti kesäkuussa ensimmäiset lastenkirjafestarit Kirjaverstaalla. Ne olivat osa Teurastamon alueella pidettyä Lomapäivä-perhetapahtumaa, joka ehkä otetaan uusiksi ensi vuonna. Kesä on ollut kehno, mutta juuri sinä päivänä oli oikein mukava sää. Muutama sadepisara ei haitannut, ja väkeä virtasi.

Toukassa on alusta lähtien mietitty, minkälaista ohjelmaa lastenkirjojen ympärille voisi järjestää. Se ei nimittäin ole ihan helppo juttu, muillekaan. Esimerkiksi kirjamessujen lastenohjelmistossa on usein törmätty siihen ongelmaan, että vieraiksi kutsutut lastenkirjantekijät eivät oikein tiedä, pitäisikö heidän puhua lapsille vai aikuisille. Siitä pitäisi ainakin selkeästi sopia etukäteen, mutta lapsille puhuminen vaatii tekijöiltä myös osaamista.

Muistan joskus vuosia sitten, kun oma tyttöni oli vielä pieni, Helsingin kirjamessuilla esiintyi ruotsalainen Mimmi Lehmä -kirjojen kirjoittaja Jujja Wieslander. Hän onnistui jotenkin puhumaan niin, että se teki vaikutuksen myös lapsiin siitä huolimatta, että välissä oli tulkki. Näin jälkikäteen en osaa sanoa, miten hän sen teki, ja merkitystä oli tietysti itse kirjoillakin. 

Toukan tapahtumissa on yritetty nimenomaan keksiä tapoja puhua kirjoista suoraan lapsille. Lastenkirjafestareilla Toukka palkkasi apuun Katti Matikaisen, Pikku Kakkosesta tutun hahmon, jolla on ollut kirjaohjelmakin, Katti Matikaisen kirjamylly. Katti hengaili Teurastamolla muutenkin ja perässä kulki koko ajan lapsia, joilla on valtavasti kysyttävää ja jotka halusivat kiskoa Kattia viiksistä.

Katin haastatteluhetkistä tulikin varsin hauskoja, koska hän tavallaan pakotti tekijät pysymään lapsimoodissa. Vielä paremmin ne olisivat onnistuneet, jos haastatteluita olisi ollut mahdollista harjoitella etukäteen. Katin piinapenkkiin joutuivat muun muassa Veera Salmi, Liisa Kallio ja Jukka Laajarinne.

Toki on aiheellista myös kysyä, kannattaako lapsille kertoa kirjoista vai pitäisikö keskittyä vain niiden lukemiseen. Sitäkin on Toukassa tämän vuoden aikana kokeiltu. Valitettavasti väkeä on ollut paikalla niukasti, mutta se johtunee siitä, että Kirjaverstas ei ole paikkana tuttu.

Tosin olen miettinyt myös, ovatko lukuhetket vanhempien näkökulmasta jotenkin epämukavia. Pelkäävätkö he, että omat lapset eivät malta olla aloillaan? Voin vakuuttaa, että huoli on turhaa. Me tiedämme, että lapset ovat lapsia. Tästä lähin yritämme kuitenkin järjestää lukuhetket niin, että lapset voivat samaan aikaan myös askarrella pöydän ääressä.