Monenlaiset perheet suomalaisissa lastenkirjoissa


Jaana Pesonen

Perhe on tuttu aihe lastenkirjallisuudessa. Pitkään kirjoissa dominoi porvarillinen perhekäsitys, jossa vanhemmilla oli selkeät, sukupuolen mukaiset roolit. Varsinkin aiemmilla vuosikymmenillä tämä usein tarkoitti, että isät kuvattiin tuomassa perheelle taloudellinen tuki, kun taas äitien tärkein, usein myös ainut tehtävä, oli hoivata. Lisäksi perhe-elämän kuvauksissa otettiin harvoin esille ongelmia tai epätasa-arvoa.

Perinteisten ydinperhekuvausten rinnalle on kuitenkin viime vuosina alkanut ilmestyä lisääntyvissä määrin tarinoita, joissa esillä on uusperhe, yksinhuoltajan perhe tai esimerkiksi adoptioperhe. Lisäksi Suomessa on edellisvuosina julkaistu ilahduttavasti muutamia kirjoja myös samaa sukupuolta olevien vanhempien perheistä.

Tämä on monella tapaa tarpeellista, sillä viimeisten vuosikymmenten aikana yleinen ymmärrys perheestä on muuttunut. Sekä perhenormit että lainmukainen käsitys perheestä ovat laajentuneet, ja nykyään lain edessä perheeksi tunnustetaan myös samaa sukupuolta olevien vanhempien muodostama perhe. Esittelen muutamia suomalaisia lastenkirjoja, joissa on monimuotoisia perheitä.

Kirjoissa Emma ja erilainen perhe (2009) sekä Meidän pihan perhesoppa (2015)  painottuu tieto, ja ne sopivatkin hyvin esimerkiksi päiväkotiin, kun halutaan virittää keskustelua erilaisista perhemalleista. Niissä on selkeä opetuksellinen näkökulma, kuten myös kirjassa Ikioma perheeni (2014), jossa mukana on myös muun muassa sukupuoltaan korjaava henkilö.

Puhelias Elias (2012) ja Puhelias Elias – Harjoituspusuja (2015)  kertovat Eliaksen perheestä, jossa sekä vanhemmat että lapset totuttelevat elämään äidin ja isän eron jälkeen. Vaikka keskiössä on osittain juuri ero ja sen vaikutukset, mahtuu kirjoihin muitakin teemoja, kuten sarjan toisessa osassa Eliaksen ensimmäinen ihastuminen. Samalla esitellään äidin uusi ihastus, mutta tärkeimmäksi nousevat Eliaksen kokemukset, ei äidin suhteen epänormatiivisuus, se että äidin uusi kumppani on nainen. Elias -sarjasta kiinnostavan tekee tapa, jolla uusperheen arkea esitellään, sillä mukaan mahtuu harmia, kateutta ja ikävääkin, mutta kirjat eivät kuitenkaan vaikuta oppailta.

Perheiden monimuotoisuutta – niin sukupuoliroolien, etnisyyden, kuin esimerkiksi sosiaaliluokan näkökulmasta – esittelevät myös kuvitetut kirjat Sikuriinan salaisuudet (2004) ja Sikuriinan kesäjutut (2005). Kirjoissa keskiössä ovat yhdeksänvuotiaan Sikuriinan ajatukset koulusta, ystävistä ja ihastumisestakin. Samalla nämä päiväkirjamuotoiset kirjat tutustuttavat lukijan Sikuriinan hyvin monikulttuuriseen perheeseen – ja ilman vahvaa opetuksellista eetosta.

Kirjoissa risteytyvät hyvin luonnollisesti aiheet yksinhuoltajaäidin urasta ja työttömän isän uudesta puolisosta adoptoidun veljen kohtaamaan rasismiin ja isoäidin uuteen tatuointiin. Kirjoissa onnistutaan esittelemään moderni ja monimuotoinen, ajoittain myös kiistelevä perhe ilman että lukijasta tuntuu, että hän on tarttunut oppaaseen monimuotoisista perheistä.

Myös Tatun ja Patun ihmeellisessä joulussa (2015) haastetaan perinteiset perhenormit. Veera on tätä ennen tavattu jo neljässä kirjassa (alkaen Veera lääkärissä, 1999), mutta nyt esitellään vihdoin myös hänen perheensä, jossa on kaksi äitiä. Kiinnostavaa on, ettei Tatun ja Patun ihmeellisessä joulussa kahta äitiä mainita tekstissä lainkaan, vaan asia käy ilmi vain kuvituksesta. Tämä on varma keino väistää opetuksellinen ote, mutta kuitenkin viestiä, kuinka kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perhe on niin normaali osa modernia suomalaista yhteiskuntaa, ettei asiaa tarvitse enempää lukijalle painottaa.

Suomalaisissa lastenkirjoissa esiintyy siis monenlaisia perheitä, vaikka yleisin perhemalli on valtavirrassakin yhä normina esitetty yhden äidin ja yhden isän muodostama perhe. Näissä ei-normatiivisia perheitä esittelevissä kirjoissa painottuu ajoittain tieto ja asioista opettaminen. Toisaalta osassa teoksista keskiöön nousee itse tarina, ja moninaisen perheen esittäminen on täysin sivuseikka. Se millaisia perheitä lastenkirjoissa kuvataan, rakentaa ymmärrystämme niin vanhempien rooleista kuin perhemalleistakin. Kirjat voivat onnistuessaan haastaa juurtuneita käsityksiä siitä, millainen on ‘normaali perhe’, ja näin ollen tuottaa monimuotoisempaa kuvastoa, josta hyötyvät kaikki, sekä vähemmistöihin että enemmistöihin kuuluvat lukijat.

Esitellyt lastenkirjat:

Harainen, P. Emma ja erilainen perhe. 2008. WSOY

Havukainen, A. & Toivonen, S. Tatun ja Patun ihmeellinen joulu. 2015. Tammi

Katajavuori, R., Toivanen, R. & Tokola, M. Meidän pihan perhesoppa. 2015 Tammi

Kummu, E. Puhelias Elias. 2012 & Puhelias Elias – Harjoituspusuja. 2015. Tammi

Lehikoinen, A-M. Sikuriinan salaisuudet. 2004 & Sikuriinan kesäjutut. 2005. WSOY

Marttinen, T. Ikioma perheeni. 2014. Pieni Karhu

Teksti perustuu 2015 julkaistuun väitöskirjaan: Pesonen, J. Multiculturalism as a Challenge in Contemporary Finnish Picturebooks -Reimagining Sociocultural Categories. Oulun yliopisto.