Lastenkirjat esiin!


Jaana Pesonen

Lastenkirjojen näkyvyydestä keskusteltiin vilkkaasti Annantalolla ystävänpäivänä. Lastenkirjat esiin –keskustelutilaisuuden järjesti Toukka ja Tampereelta käsin toimiva Lastenkirjainstituutti. Mukana oli kirjailijoita, kuvittajia, kustantajia, kirjallisuuden tutkijoita ja muita lastenkirjallisuudesta kiinnostuneita. Tilaisuuden paneelissa olivat keskustelemassa kuvittaja ja kirjailija Sari Airola, kuvittaja ja Etana Editions -kustantamon toinen omistaja Jenni Erkintalo, sarjakuvataitelija, kuvittaja Ville Tietäväinen ja Otava -kustantamon edustaja Emma Alftan. Keskustelua luotsasi Toukan hallituksen puheenjohtaja ja Toukka-kirjakaupastakin tuttu toimittaja-kirjailija Leena Virtanen.

Yleisö osallistui aktiivisesti paneeliin, ja siinä käytiin monipuolista keskustelua muun muassa lastenkirjan tekemisestä, julkaisemisesta ja myymisestäkin. Kun Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historian myynnistä iloittiin, esille nousi myös se, että todennäköisesti uusin Koiramäki-kirja päätyy useiden sellaistenkin lasten käsiin, joille muutoin ei lueta jatkuvasti. Samalla pohdittiin, kuinka saada esille uusia maurikunnaksia: miten kustantamot ja kirjakaupat saataisiin yhä useammin tarttumaan vähemmän tunnettujen kirjailijoiden kirjoihin?

Lastenkirjojen markkinointi puhutti sekä panelisteja että yleisöä. Miten lasten- ja nuortenkirjat saataisiin käytännössä paremmin esille? Kustantamoiden edustajien ja yksittäisten kirjailijoidenkin pohdinnoissa korostui, että kirjakauppojen rinnalle ovat nykyään nousseet myös museokaupat tai vaikkapa lastenvaatekaupat. Kirjoja tulisikin saada myyntiin yhä moninaisempiin paikkoihin, eikä marketteja tulisi väheksyä, sillä useille ne ovat ensisijaisia kirjojen ostopaikkoja. Marketteihin olisi kuitenkin toivottavaa saada laajemmin myyntiin myös vähemmän tunnettujen kirjailijoiden teoksia. Toukan Leena Virtanen tiivistikin, että kirjat on vietävä sinne missä ihmiset liikkuvat: ’Kirjat pitää kärrätä ihmisten eteen, kyllä niitä ostetaan.’

Yksi keskeisimmistä tekijöistä lastenkirjojen esiintuomisessa ovat tietysti kirjastot. Kirjastoissa järjestettäviä lasten- ja nuortenkirjoihin liittyviä teemailtoja kiiteltiin ja toivottiin lisää erilaisia helposti lähestyttäviä tapahtumia. Kirjailija ja kuvittaja Sari Airola korosti, kuinka tärkeää on, että eri taiteenlajit, joita kirjat sisältävät, pääsevät esiin, sillä näin ”kirja lähtee kansista ulos”. Monia alan toimijoita yhdistävä toivomus oli myös saada kirjastojen määrärahat lastenkirjojen osalta nousuun.

Tilaisuuden ohjelmassa oli lisäksi keskustelua lastenkirjallisuuden näkyvyydestä ja roolista kirjamessuilla. Keskustelua vetivät Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö Seppo Puttonen ja Helsingin kirjamessujen myyntiryhmäpäällikkö Tanja Pasila. Yleisö osallistui tähänkin innolla, ja yhdessä pohdittiin muun muassa, miten messuilla otettaisiin paremmin huomioon eri-ikäiset lapset ja nuoret. Runsaasti kysymyksiä ja ajatuksia herättivät sekä messujen tilaratkaisut että varsinainen ohjelma.

Turun kirjamessuilla jatketaan Puttosen mukaan tänä vuonna  jo aiemmin hyväksi koetulla järjestelyllä, jossa lasten- ja nuortenkirjallisuudelle ei ole vain yhtä lavaa, vaan ohjelma on sijoiteltu ympäriinsä. Turussa vuoden 2018 teemamaa on Viro. Puttosen mukaan esiin halutaan nostaa muun muassa sitä, miten Virossa poikien lukeminen on viime vuosina lisääntynyt. Turun ohjelmaan on tulossa muutakin erityisesti poikien lukemista käsittelevää ohjelmaa, ja lukevia isiä nostetaan esiin. Helsingin kirjamessujen teemamaa on Yhdysvallat, josta Tanja Pasilan mukaan pitäisi löytyä ammennettavaa myös nuorille. Hän kertoi, että Helsingin messujen vastavalittu ohjelmajohtaja Ronja Salmi aikoo panostaa erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, ja lähtökohtana on tuottaa ohjelmaa, jossa lapsi ja vanhempi voivat yhdessä viihtyä kirjan parissa. 

Keskustelussa todettiin, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden on aika päästä Helsingin messuilla esiin selkeällä mutta ennen kaikkea innostavalla tavalla. Kuuma kysymys tuntuu olevan, mitä tapahtuu ennen kirjamessuja tai rinnakkain messujen kanssa. Voisiko ennen kirjamessuja olla etukäteisohjelmaa niin, että osallistumaan pääsisivät myös ne lapset ja lapsiperheet, jotka aiemmin eivät ole kirjamessuilla käyneet? Helsingissä mahdollisen ohjelmapaikan tarjoaisi esimerkiksi Annantalo. Millaista synergiaa voitaisiin kehittää, jotta kirja-alan eri osapuolet lähtisivät mukaan, ja myös isommat yleisöt innostuisivat osallistumaan? Yhteinen toive kaikilla on kuitenkin suoda mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle elämyksellisiä kokemuksia kirjoihin liittyen.

Kaiken kaikkiaan tilaisuus osoitti ainakin sen, että tahtoa ja myös osaamista kirjojen esiin tuomiseen löytyy. Kasvatustieteen lehtorina innostuin itse erilaisista lukemiseen ja kirjavinkkaukseen liittyvistä hankkeista, ja heräsi ajatus ja toive järjestää lastenkirjallisuuden uusiin teemoihin liittyvää ohjelmaa myös tuleville opettajille. Luokanopettajat ja lastentarhanopettajat ovat nimittäin merkittävässä roolissa, kun puhutaan lukemaan innostamisesta ja kirjoista vinkkaamisesta. Tästä toivottavasti kuulemme lisää myöhemmin!

Huipennuksena hienolle tilaisuudelle vielä samana päivänä saatiin uutinen, että Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt Tampereen Lastenkirjainstituutille 190 000 euroa Lastenkirjat esiin! -hankkeen edistämiseen. Tämä uutinen vahvisti myös sen, lastenkirjallisuuden näkyvyys on aihe, joka askarruttaa yhä useampia.