Lastenkirjan aika


Katri Tapola

Lastenkirja elää ajassa, ja lastenkirjailijat rakentavat osaltaan tulevaisuutta. Tämän ajan lapset ovat huomisen aikuisia. Lapset lukevat ja tahtovat kirjoja, koulumaailma tarvitsee ja tahtoo meitä, ja me teemme jatkuvaa uutteraa työtä kukin omalla sarallamme lastenkirjallisuuden parissa kirjoittaen ja maailmassa toimien. Kyse on sekä sosiaalisesta omatunnosta että tulevaisuuden horisontista. Tämä pieni ja kipuileva maa tarvitsee kasvuunsa moniäänisyyttä ja näkökulmia, kulttuurien toisiaan rikastuttavaa vaikutusta, kotoutumisen välineitä ja tasa-arvon mahdollistajia – ja lastenkirja tarjoaa kaikkea tätä.

Lapsi syntyy maailmaan yhä samoine tarpeineen kuin ennenkin: hän kaipaa sitä, että maailma on hyvä ja turvallinen. Meidän tehtävämme on vastata näihin tarpeisiin. Jotkut sanovat, että elämä on bittejä. Niistä en tiedä, mutta sen tiedän, että kauneus, totuus ja hyvyys ovat yhä mahdollisuuksina olemassa niin saduissa, tarinoissa kuin ihmiselämässäkin.  Aivan samalla tavalla kuin myötätunto, rohkeus, toveruus, oikeudenmukaisuus ja muut ihmisyyteen kuuluvat arvot.

Lapsi tarvitsee tilaa, aikaa ja rauhaa. Hän tarvitsee sisäisen maailman rikkautta ja siihen tutustumista leikin ja satujen avulla. Tarinat auttavat lasta tuntemaan, tunnistamaan ja nimeämään erilaisia tunteita turvallisessa ympäristössä. Sadun symbolisessa suojassa lapselle tarjoutuu tilaisuus käsitellä juuri sitä asiaa, mikä häntä kyseisellä hetkellä askarruttaa. Mitään täsmätuotetta ei mielikuvien, tunne-elämän, eläytymiskyvyn ja myötätunnon kehittymiselle tarvita.

Yhteys omiin mielikuviin tuo tullessaan hyvinvointia. Siksi meidän on puhkottava aukkoja, tyventä ja tilaa tarinoille, lukemiselle, kirjoittamiselle. Tiedän kyllä, että jokainen kasvaa aikansa lapsena, ja se mikä lapselle on luonnollista, voi edellisen sukupolven silmissä olla arveluttavaa. Pahimmillaan pelko lapsen puolesta loukkaa lasta tai nuorta kyseenalaistaen tämän arvon. Uskon silti vastavoimien ja vaihtoehtojen tärkeyteen. On välitettävä, monessa mielessä.

Parhaat sadut ja lastenkirjat kasvattavat vailla kasvattavaa asennetta. Tärkeintä on kohtaaminen ja läsnäolo.  Hyvää tekevät tarinat johtavat kauniiden sanojen ääreen välittäen sydämen sivistystä ja ihanteita. Rumuus syntyy maailmaan aivan itsestään, mutta kauneuden ja ilon eteen on nähtävä vähän vaivaa. Sanat ovat siemeniä ja niistä kasvaa aina jotain. Totisesti ei ole yhdentekevää mitä juuri nyt kasvatetaan, sillä sananviljelyn sato korjataan tulevaisuudessa. Lastenkirjan aika on tässä, käsissämme, vaikutusvaltaisten aikuisten aika taas on tarttua lastenkirjaan ja nostaa se sille kuuluvaan arvoon.