”Kirjoissa joku on unelmoinut jo valmiiksi”


Veera Salmi

Vuoden viideskymmenesensimmäinen vierailuni alakouluun alkaa samaan tapaan kuin edellisetkin. Minut ohjataan opettajainhuoneeseen, jossa opettaja huokaa toiveensa: ”Toivoisin tämän vierailun lisäävän lasten lukuintoa.”

Puhumme hetken monilukutaidon haasteista, kännyköistä ja kiireestä.

Tapaan rehtorin. Hän toistelee minulle Pisa-tuloksia, kertoo tuskastuneena, kuinka oppilasaines huononee vuosi vuodelta.

On aika siirtyä tapaamaan itse ainesta. Päällisin puolin he eivät näytä pilaantuneilta.

Heitä on viisikymmentä, iältään seitsemästä kymmeneen vuoteen, siis lukemisen vasta-alkajia. He katsovat minua uteliaina, vilkuttelevat ja hymyilevät, malttamattomimmat jo viittailevat. Aloitetaan.

Kerron eräästä päivästä, kun Pasilassa oli todella harmaa päivä. Talot olivat yhtä harmaita kuin taivas, ja eräs tärkeä poika oli juuri muuttanut Egyptiin. Kerron, että meitä harmitti pojan muutto niin, että meidän teki mieli rikkoa hiekkalaatikko!

Sitten joku sai idean tunnelista. Että nyt jos aletaan kaivaa tunnelia Egyptiin, niin ollaanko kolmen päivän päästä perillä.

Kaikki viisikymmentä silmäparia tuijottavat minua jännittyneinä. Jotkut epäuskoisina. Käsiä nousee pystyyn, entäs kun maapallon ytimessä on laavaa, entäs vesi, se nousee kuoppaan kun kaivaa syvälle. Ratkaisuja satelee, olemme jo selvästi seikkailun ytimessä, lapset ovat ratkaisukeskeisiä, kriittisiä, hauskoja, luovia, keskittyneitä.

Ennen huippukohtaa vien keskustelun kirjaan, siihen joka tunnelinkaivuun ansiosta valmistui (Mauri ja vähä-älypuhelin). Pian olemme keskellä mahtavaa keskustelua, he kertovat minulle lukemisestaan, hekin, jotka pitävät sitä vaikeana. Pohdimme, mikä voisi auttaa, eikä ratkaisuista ole pulaa.

Kolmasluokkalainen poika toteaa: ”Meidän kaikkien mielikuvituksessa on tunneli, joka vie meidät niin pitkälle kuin osaamme unelmoida, kirjoissa joku on vain unelmoinut jo valmiiksi, meidän puolesta.”

Mediassa, kouluissa, kodeissa ja kaduilla puhumme kovaäänisesti lukutaidon heikkenemisestä, oppimistuloksista, oppilasaineksesta, (sehän siis huononee vuosi vuodelta).

He kuulevat kyllä. He osaavat lukea.

Syyttelemme heitä itseään, ja kaikkia muita mahdollisia tahoja. Kännykät joutaa hyllyn päälle.

Sitten me kannamme tiukkana heidän eteensä kasan klassikoita. Tästä näin. Antaa mennä. Iloa.

Lukeminen on seikkailu, mutta sillä on toki merkitystä, kuinka aloittelijat sinne johdatellaan. Itse lähtisin kyselemään apua vaikka sanataidekasvatuksen ammattilaisilta, heillä on ehtymättömät varastot seikkailuja. Olen nähnyt ne.