Kirjakauppa kuin market


Sari Airola

Hesarissa oli tänään iso artikkeli Suomalaisen kirjakaupan hallitsevasta asemasta tämän päivän kirjakauppa-skenessä. Ihanaa, että joku vielä sinnittelee pelkästään kirja-alan myyjänä. Myös marketit ovat kirineet kirjamyynnissä huomattavasti viime vuosina, hienoa sekin sinänsä. Mutta niiden valikoima on suppea, ja myyjien kirjatietous usein nolla. Hyvä lisä kuitenkin kirjojen saatavuuteen kirjakauppojen lisäksi.
Jäin pohtimaan tätä (omien kokemustenkin värittämänä). Sen sijaan että se oikea kirjakauppa panostaisi kirjaelämykseen, kirjan konkreettiseen arvoon, sivistämiseen, lifestyle-arvoon, niin kuin muualla on jo herätty tekemään, sekin yrittää näyttää marketilta. Ne, jotka ostavat fyysisen kirjan, haluavat sen olevan arvostettu ja hyvin tehty. He haluavat myös tietoa ja näytteitä kirjasta. Ehkä jopa keskustella myyjän kanssa kohderyhmästä ja arvosteluista. 
Marketin näköinen ja -oloinen on myös Helsingin Aleksin uusi Suomalainen kirjakauppa, jossa ei ole paljonkaan kirjoja. Sen lastenosasto on vaatehuoneen kokoinen ja meidän kotimme vaatehuoneen tapaan sekainen; kirjat sikin sokin ja hyllyt puolityhjinä. Kuvakirjoja ei näkynyt missään, ne taisivat olla ujosti selät katsojaan päin, jolloin tarkinkaan ostaja ei löydä uutuuksia. Osastoa ei myöskään löydä helposti glitter-hyllyjen takaa.
Miksi ei uskota siihen, että tulevat lukijat innostuisivat tarinoista esimerkiksi lukuhetkien ja lanseerausten avulla? Teemapäivät tuovat takuuvarmasti lapsiperheitä ja aikuisia kauppaan. Mutta kaupassa ei ole tuoleja, lukunurkkaa tai kahvilaa. Miksi ei tehdä yhteistyötä jonkun elämystoimijan kanssa vaan uskotaan halpaan massamyyntiin? Pöydillä on pinottain sitä yhtä bestselleriä halvalla, mutta muut jäävät jalkoihin.
Olen itse asunut viidessä maassa, kolmella mantereella ja JOKAISESSA on ollut kirjakaupoissa lukunurkkauksia ja kahviloita sekä säännöllisiä ”readings” -tapahtumia. Miksi siihen ei uskota täällä? Miksi annetaan Prismojen ja City markettien luoda se kirja-skene?