Himskatin tuotantoeläin!


Ilja Karsikas: Eino ja suuri possukysymys (vinjetti)

©Ilja Karsikas

Leena Virtanen

Mitä lapsille on sopivaa kirjoittaa ja mitä ei? Ja kuka sen määrää?

Toukka kutsui palmusunnuntaina kirjailijat Antti Nylénin ja Veera Salmen Kirja&Verstaalle keskustelemaan lapsille kirjoittamisesta. Keskustelun otsikkona oli Moraalia lapsille, sillä kummankin uudet kirjat käsittelevät moraalisia ja eettisiä kysymyksiä eli aika vaikeita aiheita. Toimittaja Raisa Rauhamaa toimi haastattelijana.

Esseisti Nylén on kirjoittanut lastenromaanin Eino ja suuri possukysymys (Otava), joka on myös hänen ensimmäinen – ja Nylénin mukaan viimeinen – fiktiivinen kirjansa. Sen aiheena on lihansyönti: Eino kohtaa puhuvan possun, joka ilmoittaa Einolle, että sitten kun hänet on ”leikitty loppuun, hänet voi syödä”. Uuden kaverinsa vuoksi Eino päätyy pohtimaan possunsyönnin mielekkyyttä.

Puluboi-kirjailija Veera Salmelta on tulossa nuortennromaani Saari (Otava), jossa puolestaan pohditaan kovaosaisuutta. Salmi kertoi, että hän teki kirjaan vetävän alun, jotta hänen oma poikansa lukisi sen. Pojan mielestä siitä tulikin ”Ihan kauhee” ja koko kirjastakin Salmen mukaan aika rankka.

Rauhamaata kiinnosti, ovatko kirjailijat joutuneet ”putsaamaan” tekstejään lapsille sopiviksi. Molemmat myönsivät, että näin on välillä tapahtunut ja aika yllättävissäkin kohdissa. Joskus putsaaminen on itsesensuuria, mutta usein se tarkoittaa vakavaa keskustelua kustantamossa.

Salmi muisteli, että oli kerran siivonnut tekstistä pullojen kilinää. Nylén kertoi, että Eino-kirjassa ”perhanan tuotantoeläin” vaihtui ”himskatin tuontatoeläimeksi”.

Eino-kirjan lopussa Ilja Karsikkaan kuvasta voi tarkkasilmäinen bongata ipa-pullon etiketin, tätä pohdittiin pitkään kuvittajan ja kirjailijan kesken.

Rauhamaa kysyikin, onko lastenkirjojen uusmoralismissa menty liian pitkälle, kun Mikko Mallikkaankaan isä ei saa enää polttaa piippua.

”Softataanko jo vähän liikaa?”

Nylén ja Salmi olivat sitä mieltä, että sitä tapahtuu. Nylén ihmetteli, mikä on se auktoriteetti, jota pehmentäessä kumarretaan. Hän totesi myös, että fiktion mukana ylipäätään voi tulla enemmän moraalista sisältöä.

”Mitä enemmän keksitään, sitä enemmän voidaan laittaa moraalia”, hän sanoi.

Salmi toisaalta muistutti, että mitä pienemmille kirjoittaa, sitä suurempi on kirjoittajan vastuu.

Nylén korosti, että lukijaa ei saa koskaan aliarvioida, ei siis myöskään lapsilukijaa.

”Mitä se nyt haittaa, jos lapsi ei ymmärrä kirjassa kaikkea?”

Moraaliaiheiden jälkeen Rauhamaa kyseli vielä kirjailijoiden omasta lapsuudesta. Löytyykö kirjoittaessa siihen suhde?

Salmi vastasi, että hän kokee aina onnistuneensa, jos saa varastettua lapsilta hyvän idean ja samalla löytää oman sisäisen lapsensa. Nylén myönsi, että omaan lapsuuteen eläytyminen oli hänelle vaikeaa.

”Esseitä kirjoittaessa omakohtaisuus tulee nuoruudesta ja aikuisuudesta, mutta lapsuutta oli vaikea tavoittaa. Mutta kyllä kirjaan silti tuli jotain niitä neuvottomuuden ja avuttomuuden tunteita”, Nylén kertoi.

Nylénin kirjaa saa jo kaupoista, myös Toukasta. Veera Salmen Saari ilmestyy lähiviikkoina, ja syksyllä on tulossa Puluboi-elokuva.